sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Elinikäinen kumppanini proktiitti

Mulla on Colitis ulcerosa eli haavainen paksusuolentulehdus.
Tarkemmin proktiitti eli ainoastaan peräsuolen alueella oleva tulehdus.

Sairaus diagnosoitiin alkuvuodesta parin kuukauden oireilun jälkeen. Sairaus on krooninen, enimmäkseen kai lääkkeillä oireettomana pysyvä, mutta toisinaan oireileva. Elinikäinen kumppani, se ei parane ikinä.

Koin melko suurta ahdistusta, kun sain diagnoosin ja käsitin todella sanan "krooninen". Se ei parane ikinä. Sen aiheuttajaa ei tiedetä, sitä voidaan arvailla.

Tuska hellitti nopeesti, kun sain lääkkeet ja tauti saatiin niillä kuriin samantien. Useimmiten en edes muista sairastavani, lääkkeet tehosivat heti niin nopeasti, että sain pienentää annostustakin parin kuukauden jälkeen.

Kunnes sitten ensimmäinen pahenemisvaihe iski päälle viikko sitten. Ensin en tiennyt, onko kyse ihan perus vatsataudista, mutta kun peräpää tyhjeni ns. juoksemalla neljättä päivää ja vatsaan sattui eri kohtiin, osasin jo aavistaa, että tää on nyt "se". Lisäksi päätä särki eri kohdista kuin viiltämällä varsinkin iltaisin. Ja Buranaahan ei tämän taudin kanssa syödä, parasetamolin ottaminen on yhtä tyhjän kanssa kun tosissaan särkee.

Kävin lääkärissä, kävin verikokeissa, soitin suolihoitajalle keskussairaalaan. Nostin lääkemäärän 4-kertaiseksi, hain kortisonia apteekista.
Töissä kyllä sinnittelin koko viikon, päivän Korkeasaaressakin.
Mutta kun työviikko päättyi, niin kaikki kivut iski ihan tosissaan päälle. Kaksi vuorokautta on mennyt sängyssä ja sohvalla maatessa.
Sattuu päähän, sattuu mahaa, suoli murisee ihan hulluna. Sattuu sattuu sattuu.
Mutta hip hurraa, ripuli loppui. Nyt enää sattuu. 

Ahdistaa taas. Itkettää.
Pelottelen itseäni lukemalla muiden sairastuneiden juttuja. Juttuja valtavasta lääkearsenaalista, tiputukseen joutumisesta, viikoista sairaalassa, suolenpoistosta, avannepusseista, työn ja koulun lopettamaan joutumisesta.
Voi saatana.

Pahenemisvaihe saattaa johtua siitä, että viime viikonloppuna kavereiden kanssa grillaillessa join skumppaa. Tai siitä, että oon vähentänyt syömistä ja lisännyt liikuntaa, laihtunutkin vähän. Tai siitä, että helteet vaihtu nopealla aikataululla lähelle nollaa. Tai ihan mistä vaan.
Kukaan ei tiedä, voi vaan arvailla. Voin lopettaa alkoholin käytön, lopettaa laihduttamisen, lopettaa lämpötilan vaihtelut, lopettaa kaiken. 

Kai tähän turtuu. Just nyt ahdistaa hemmetisti.
Krooninen. Elinikäinen.

Tytärpuolista keskimmäinen toi tullessaan mulle yllätykseksi suklaalevyn. Ehkä tää tästä taas.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti